Tässä artikkelissa aiheena on työsopimuslaki (Työsopimuslaki 55/2001) ja sen merkitys työelämässä. Työsopimuslaki on työnantajan ja työntekijän välistä työsopimusta säätelevä laki, jonka perusteella määräytyvät monenlaiset työnantajaa ja työntekijää koskevat oikeudet ja velvollisuudet.
Artikkelissa käsitellään muun muassa työsopimuksen sisältöä, luomista, pituutta ja päättämistä. Lisäksi esitellään tärkeimmät työsopimuslain työsuhteen osapuolille tuomat velvollisuudet.
Työsopimuslaissa lähtökohtana on sen säännösten pakottavuus. Tällä tarkoitetaan, etteivät osapuolet voi sopia työsopimuksessa sellaisista ehdoista, jotka poikkeavat työsopimuslaista työntekijän haitaksi.
Jos jostain säännöksestä on mahdollista näin sopia, on se nimenomaisesti laissa todettu.
Jos työsopimuslaki näin sallii, tapahtuu toisin sopiminen joko työsopimustasolla työnantajan ja työntekijän kesken tai työehtosopimuksella.
Suomessa työsopimuksista on säädetty lailla jo vuodesta 1922. Ensimmäinen työsopimuslaki perustui tarpeeseen säätää epäitsenäisen palkkatyövoiman asemasta, kun palkkatyövoima kasvoi nopeasti siirryttäessä maatalousyhteiskunnasta uusiin tehtäviin.
Nykyinen työsopimuslaki astui voimaan vuonna 2001, minkä jälkeen sitä on muutettu ja täydennetty lukuisia kertoja.
Työsopimuslakia sovelletaan työntekijän ja työnantajan väliseen työsopimukseen. Työsopimuslaki sisältää useita työsuhteen sääntelyä koskevia, jäljempänä tarkasteltavia normeja ja periaatteita, jotka liittyvät esimerkiksi työsopimuksen tekemiseen, työsuhteen päättymiseen, työntekijän suojeluun, työaikaan ja palkkaukseen.
Työsopimuslailla on tärkeä rooli työntekijöiden oikeuksien turvaajana ja samalla työnantajan velvollisuuksien määrittelijänä.
Työsopimuslain avulla pyritään ylläpitämään työmarkkinoiden tasapainoa, jotta niin työntekijöiden kuin työnantajienkin asema on oikeudenmukainen ja vakaalla pohjalla.
Työsopimus on työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisuudessa samalla, kun työnantaja sitoutuu maksamaan työntekijälle työstä palkkaa tai muuta vastiketta.
Suomessa työsopimuksen määritelmä ja säännöt perustuvat työsopimuslakiin.
Oikeudellisesti kyse on siis kahdenvälisesti velvoittavasta sopimuksesta, jonka osapuolina ovat työnantaja ja työntekijä.
Osapuolille syntyy työsopimuksen solmimisen myötä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita käsitellään artikkelissa jäljempänä.
Työsopimuksen sisältö määräytyy työoikeuslainsäädännön, työehtosopimusten sekä osapuolten sopimisen perusteella.
Pääasiallisesti työsopimuksessa sovitaan ainakin työsuhteen kestosta, alkamispäivästä ja työajasta, työtehtävistä ja työn suorittamispaikasta, palkasta, muista etuuksista sekä sovellettavasta työehtosopimuksesta.
Työsopimus on vapaamuotoinen sopimus, joka voidaan tehdä joko kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti.
Työsopimus on aina suositeltavaa laatia kirjallisesti, jotta voidaan myöhemmin välttyä mahdollisilta erimielisyyksistä sopimuksen sisällöstä.
Suullisesti solmittu työsopimus on kuitenkin samalla tavalla pätevä kuin kirjallisesti tai sähköisesti laadittu.
Työsopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva. Työsopimus on ensisijaisesti voimassa toistaiseksi, kunnes jompikumpi osapuolista päättää työsopimuksen. Määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen työnantaja puolestaan tarvitsee perustellun syyn.
Määräaikaisia työsopimuksia ei saa ketjuttaa ilman perusteltua syytä. Jokaiselle määräaikaisuudelle on siten oltava asiallinen peruste.
Mikäli tällaista perustetta ei ole, on useampi peräkkäin solmittu määräaikainen työsuhde katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi, vaikka työsopimuksessa sopimus olisikin määritelty määräaikaiseksi.
Työsopimuslaki ei kuitenkaan aseta esteitä määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle, jos aloite tulee työntekijältä itseltään.
Työnteon aloittamisesta alkava koeaika saa olla enintään kuuden kuukauden pituinen.
Tilanteissa, joissa työntekijän on koeaikana ollut poissa työstä perhevapaan tai työkyvyttömyyden vuoksi, voi työnantaja pidentää koeaikaa kuukaudella poissaolojakson 30 kalenteripäivää kohden.
Koeajan kuluessa työsopimus voidaan purkaa kumman tahansa osapuolen aloitteesta.
Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa syrjivillä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.
Sekä työntekijälle että työnantajalle on työsopimuslaissa määritelty erilaisia velvollisuuksia. Työntekijä on ensinnäkin velvollinen suorittamaan työtehtävänsä huolellisesti ja noudattamaan työssään työnantajansa määräyksiä.
Lisäksi työntekijän on huolehdittava omalta osaltaan työturvallisuudesta ja ilmoitettava havaitsemistaan työturvallisuuspuutteista työnantajalleen.
Työntekijällä on lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijän on toimittava työnantajansa etujen mukaisesti.
Työntekijän on siten esimerkiksi pidättäydyttävä toiminnasta, joka voi vahingoittaa työnantajan liiketoimintaa tai mainetta.
Työntekijä ei myöskään saa työsuhteen aikana harjoittaa toimintaa, joka kilpailee hänen työnantajansa kanssa.
Työntekijä ei saa työsuhteen aikana kertoa muille tai käyttää oikeudettomasti hyödykseen työnantajan liikesalaisuuksia.
Jos työntekijä on hankkinut tiedot oikeudettomasti, jatkuu tämä kielto myös työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työsopimuslaki asettaa työnantajalle yleisvelvoitteen, jonka mukaan tämän on kaikin puolin edistettävä suhteitaan työntekijöihin samoin kuin työntekijöiden keskinäisiä suhteita, huolehdittava siitä, että työntekijä voi suoriutua työstään myös yrityksen toimintaa, tehtävää työtä tai työmenetelmiä muutettaessa tai kehitettäessä, sekä pyrittävä edistämään työntekijän mahdollisuuksia kehittyä kykyjensä mukaan työurallaan etenemiseksi.
Muihin työnantajan työsopimuslain mukaisiin velvollisuuksiin kuuluvat työntekijöiden tasapuolinen kohtelu, turvallisen työympäristön tarjoaminen, palkan sekä sairausajan palkan maksaminen sekä työlainsäädännön ja työsopimusten ehtojen noudattaminen.
Toistaiseksi voimassa oleva työsuhde päättyy joko työsuhteen irtisanomiseen tai purkamiseen. Irtisanomistilanteessa työsopimus päättyy irtisanomisajan jälkeen, kun taas työsuhteen purkamisesta seuraa välitön työsuhteen päättyminen ilman irtisanomisaikaa.
Työnantaja voi irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen asiallisesta ja painavasta irtisanomisperusteesta, joka voi liittyä joko työntekijän henkilöön tai työn vähyyteen.
Työntekijä ei tarvitse erityistä syytä työsuhteen irtisanomiseen.
Työntekijän henkilöön liittyvänä irtisanomisperusteena voidaan pitää työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä työntekijään liittyvien työntekoedellytysten muuttumista siten, ettei työntekijä enää kykene selviytymään työtehtävistään.
Oikeuskäytännössä irtisanomisperusteiksi on katsottu esimerkiksi luvaton poissaolo, sopimaton käytös ja työvelvoitteen tahallinen laiminlyönti silloin, kun asiasta on jo aikaisemmin annettu työntekijälle varoitus.
Kun työ vähenee, voi työnantaja suhteuttaa työntekijöiden määrän vastaamaan työvoiman tarvetta ja tarjolla olevan työn määrää.
Työntekijän irtisanominen tällaisessa tilanteessa edellyttää, että työn väheneminen on olennaista ja pysyvää.
Ennen irtisanomista työnantajan on selvitettävä, voitaisiinko työntekijä irtisanomisen sijasta sijoittaa toisiin tehtäviin tai kouluttaa uusiin tehtäviin.
Työsuhteen purkaminen on irtisanomista raskaampi toimenpide. Työnantaja saa purkaa työsuhteen vain erittäin painavasta syystä tilanteessa, jossa työntekijä rikkoo toistuvasti velvollisuuksiaan niin vakavasti, ettei työsopimuksen jatkaminen irtisanomisajan verran ole kohtuullista.
Erittäin painavana syynä voidaan pitää esimerkiksi päihtyneen työskentelyä tai työturvallisuuden tahallista vaarantamista.
Työntekijä voi purkaa työsuhteen työnantajan olennaisesti rikottua tai laiminlyötyä työhön vaikuttavia velvoitteitaan.
Esimerkkinä tästä voidaan pitää palkan maksamatta jättämistä. Kumpikin osapuoli voi purkaa työsuhteen koeajalla ilman irtisanomisaikaa.
Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa, ellei työsopimuksessa ole erikseen sovittu tästä mahdollisuudesta.
Määräaikainen työsopimus voidaan kuitenkin purkaa samoin perustein kuin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.
Irtisanomisajan pituus määräytyy työsopimuslain mukaan työsuhteen keston perusteella. Työnantajan noudatettava irtisanomisaika on alle vuoden kestäneessä työsuhteessa 14 päivää, 1–4 vuotta kestäneessä työsuhteessa 1 kuukausi, yli 4–8 vuotta kestäneessä työsuhteessa 2 kuukautta, 8–12 vuotta kestäneessä työsuhteessa 4 kuukautta ja yli 12 vuotta kestäneessä työsuhteessa 5 kuukautta.
Nämä ovat minimivaatimuksia, joista voidaan poiketa sopimalla. Jollei muuta sovita, työntekijän noudatettavat irtisanomisajat ovat 14 päivää, jos työsuhde on jatkunut enintään 5 vuotta ja yksi kuukausi, jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta.
Työsuhteen päättyessä työntekijälle maksetaan lomakorvausta tälle kertyneistä pitämättömistä lomapäivistä. Vuosilomalain mukaan lomakorvaus lasketaan jakamalla kuukausipalkka jakajalla 25, joka on kerrottu kertyneiden lomapäivien määrällä.
Tyypilliset työsopimukseen liittyvät erimielisyydet koskevat palkkaa, työaikaa tai työtehtävien muutoksia. Usein riitatilanteet saavat alkunsa epäselvästi kirjatuista sopimusehdoista tai työnantajan ja työntekijän erilaisista tulkinnoista työsopimuksen sisällöstä.
Monet työsopimukseen liittyvät riidat voidaan ratkaista keskustelemalla ja neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän välillä. Tämä on usein nopein ja edullisin tapa ratkaista erimielisyydet. Neuvotteluavun tai oikeudellisen avun tarpeessa työntekijä voi kääntyä työpaikan luottamusmiehen tai ammattiliiton puoleen ja työnantaja kysyä neuvoa työnantajajärjestöltään.
Viimekädessä työnantajan ja työntekijän välisestä työsopimuksesta aiheutuvat riidat käsitellään asianomaisessa käräjäoikeudessa, jonka ratkaisusta voi tietyin edellytyksin valittaa hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen.
Työtuomioistuimessa puolestaan käsitellään työehto- ja virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat.
Työsopimuslakiin liittyvissä riidanratkaisuissa asiantunteva tiimimme voi auttaa.
Työsopimuslaki on työelämän pelisääntöjä määrittävä laki, jonka merkitystä työelämän sääntelyssä ei voi kiistää: Lailla vaikutetaan suoraan sekä työntekijöiden että työnantajien oikeuksiin ja velvollisuuksiin työsopimussuhteen osapuolina.
Työsopimuslaille on tyypillistä sen tulkinnalle paljon tilaa jättävä kirjoitusasu. Lakia tulkittaessa oikeuskäytännön merkitys onkin suuri. Työoikeuden asiantuntijamme avustavat työsopimuslakia koskevissa kysymyksissä.
Jos tarvitset apua työsopimuslakiin liittyvissä asioissa, ota yhteyttä.