Rahanpesu on globaali ongelma, joka uhkaa taloudellista vakautta, heikentää yhteiskuntien rakenteita ja rahoittaa rikollista toimintaa. Samoin terrorismi. Niiden vaikutukset ulottuvat taloudellisesta epävakaudesta turvallisuuden vaarantamiseen, ja siksi niiden estämiseen on laadittu selkä lainsäädäntö, jota tukevat tiukat valvontamekanismit ja toimijoiden velvollisuudet.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen ei ole pelkästään juridinen velvoite, vaan myös eettinen vastuu, joka suojaa yhteiskuntaa ja sen rakenteita.
Rahanpesulla viitataan rikollisten varojen alkuperän hävittämiseen siten, että ne näyttäisivät laillisesti ansaitulta. Tämä prosessi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: sijoittamiseen, kerrostamiseen ja integrointiin.
Rahanpesua edellyttää usein jokin esirikos, kuten talous- tai huumausainerikos, josta saadut varat muutetaan laillisen näköiseksi.
Terrorismin rahoittaminen tarkoittaa toimintaa, jossa suoraan tai välillisesti annetaan tai kerätään varoja terrorismista toimintaa varten. Yksittäisten terroristien ja terroristiryhmien rahoittaminen tai sen yrittäminen on rangaistava teko.
Terroristeille suunnattu taloudellinen tuki ylläpitää ja edistää terroristista toimintaa, pahimmillaan aiheuttaen yhteiskunnallista epävakautta sekä henkilövahinkoja.
Ensimmäisessä vaiheessa laittomia varoja sijoitetaan talouteen esimerkiksi pankkitileille tai liiketoimintaan.
Tämä voi tapahtua tallettamalla suuria summia pankkitileille, ostamalla arvokkaita hyödykkeitä tai sijoittamalla varat pöytälaatikkoyhtiöihin, jotka ovat olemassa vain paperilla, mutta niillä ei ole mitään oikeaa liiketoimintaa.
Varojen alkuperä hämärretään monimutkaisten siirtojen avulla. Varoja siirretään eri tilien ja liiketoiminen kautta, jotta sen jäljittäminen vaikeutuu.
Väärien laskujen luomisella taikka varojen siirtämisellä veroparatiiseihin, pyritään katkaisemaan suora yhteys rikollisen rahan lähteen ja sen todellisen sijainnin välillä.
Puhdistetut varat palautetaan talouteen näyttäen laillisilta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi sijoittamalla varoja lailliseen liiketoimintaan tai hankkimalla omaisuutta, joka tuottaa jatkuvaa tuloa.
Kun varat on saatu takaisin talouteen, niiden alkuperää on lähes mahdoton jäljittää.
Kerrostaminen on vain yksi monista tavoista muuttaa laittomia varoja laillisiksi, mutta hyvin keskeinen tapa. Samaten digitaalisten menetelmien käyttö rahanpesussa on yleistynyt. Kyberrikoksilla saadut varat voidaan peittää kryptovaluuttojen, verkkopelien omien valuuttojen taikka internethuutokauppojen avulla.
Rikolliset saattavat hyödyntää rahanvälittäjiä eli muuleja rahansiirroissa. Muulit ovat henkilöitä, joidenka tehtävänä on siirtää varoja eteenpäin. Usein he eivät kuitenkaan tiedä rahojen alkuperää tai tarkoitusta, mutta operaation paljastuessa, joutuvat muulit oikeudelliseen vastuuseen.
Rahanpesua voidaan harrastaa myös liiketoiminnan kautta. Tämä tarkoittaa, että varoja voidaan siirtää yhtiöihin, joissa ei ole oikeasti liiketoimintaa, mutta ovat olemassa vain paperilla. Näitä yhtiöitä kutsutaan pöytälaatikkoyhtiöiksi ja joidenka avulla rikolliset voivat piilottaa jopa suuria summia rahaa piilottaen varojen todellisen alkuperän ja omistajan.
Varoja voidaan siirtää rajojen yli myös osakekaupoilla. Tätä kutsutaan Mirror Trading -menetelmäksi (suom. peilikaupankäynti), jolla yksi osapuoli ostaa ja toinen myy samoja osakkeita samanaikaisesti eri pörsseissä. Seurauksena rahavirrat kulkevat monimutkaisia reittejä vaikeuttaen rahan alkuperän selvittämistä.
Viimevuosina yleistynyt romanssihuijaus on myös talouspetos, johon rahanpesu yhdistetään. Romanssihuijauksissa, kuten muussakin rahanpesussa, rahan alkuperää häivyttämällä yritetään hämätä pankkeja, jotta ne eivät estäisi rahan siirtymistä huijareiden tileille.
Kuten muulienkin tapauksessa, romanssihuijauksen kohteet eivät usein edes tiedä rahoittaneensa taikka peitelleensä rikoksen jälkiä. Huijauksia tehdään ulkomailta käsin, ja vuonna 2023 Suomesta menetettiin romanssihuijauksiin ja dokumenttipetoksiin 10,4 miljoonaa euroa.
Suomessa annettu laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä (444/2017) on keskeisin kansallinen lainsäädäntö, jolla pyritään estämään rahanpesua ja terrorismin rahoittamista. Kyseisellä lailla myös edistetään tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuoman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia.
Lakiin tehtiin täsmennyksiä ja sen soveltamisalaa laajennettiin vanhaan rahanpesulakiin nähden. Perinteisten finanssialan toimijoiden eli ilmoitusvelvollisten lisäksi myös esimerkiksi kirjanpitäjät ja asianajotoimistot kuuluvat rahanpesulain soveltamisalaan.
Keskeinen lakisääteinen velvoite toimijoille on tuntea asiakkaansa, eli Know Your Customer (KYC). KYC on käytäntö, jonka avulla toimijat voivat varmistua siitä, että heidän asiakkaansa ovat aidosti sitä, mitä ilmoittavat olevansa. Samalla yritykset voivat suojata itseään petoksilta, korruptiolta, rahanpesulta ja terrorismin rahoittamiselta. KYC-prosessi sisältää toimijoiden asiakkaiden henkilötietojen tarkastamisen, yrityksen omistusrakenteen ja mahdollisten riskien selvittämisen.
Lisäksi terrorismin estämiseen Suomessa on annettu laki varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi (325/2013), jonka tarkoituksena estää henkilöä, ryhmää tai yhteisöä eli jäähdytyspäätöksen kohdetta käyttämästä varojaan terroristisiin tekoihin, rikoksen yritykseen tai valmisteluun.
Kansallisen lainsäädännön taustalla on Euroopan Unionin (EU) sääntely, jota on annettu asetuksin ja direktiivein. Asetuksia sovelletaan sellaisenaan, kun taas direktiivit täytäntöön pannaan kansallisilla laeilla.
Kansallisen ja EU-lakien taustalla vaikuttavat merkittävästi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF, eng. Financial Action Task Force on Money Laundering) suositukset.
EU:n rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan lainsäädäntö uudistuu merkittävästi uuden rahanpesupaketin myötä. Kuudes rahanpesudirektiivi, uusi rahanpesuasetus sekä asetus EU:n rahanpesuntorjuntaviranomaisen (AMLA) perustamisesta astuivat voimaan heinäkuussa 2024, ja niiden soveltaminen alkaa vuonna 2027.
Keskeisiä muutoksia ovat suoraan sovellettavat yksityissektorin velvoitteet, AMLA:n tehostettu valvonta, tosiasiallisten omistajien rekisterin läpinäkyvyyden parantaminen, 10 000 euron käteismaksurajoitus, ilmoitusvelvollisten listan laajeneminen sekä tiukemmat asiakkaiden seurantasäännöt.
Suomessa rahanpesulakia valvovat monet viranomaiset ja ministeriöt, kuten valtionvarainministeriö ja sisäministeriö, rahanpesun selvittelykeskus, poliisihallitus, Finanssivalvonta (FIVA), Aluehallintovirasto (AVI), Verohallinto, Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) ja Tulli muutaman muun ohella. Viranomaisilla on selkeä työnjako rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä.
Rahanpesun estämistä koskeva strategia kattaa myös terrorismin rahoittamisen estämisen. Finanssivalvonnan rahanpesun estämisen valvonta pitää silmällä rahanpesun estämistä, terrorismin rahoittamisen ehkäisemistä sekä epäilyjä rahanpesun velvoitteiden puutteista. Rahanpesun estämisen valvonta tapahtuu riskiperusteisesti.
Rahanpesun vaikutukset ovat laajat ja vakavat, sillä se on liitännäisrikos, jolla tuodaan toisella rikoksella saatuja varoja talouteen. Rahanpesulla on myös globaaleja vaikutuksia, jotka heijastuvat suoraan talouteen ja yhteiskuntaan.
Rahanpesun ja rikollisuuden esiintyminen vaikuttavat poliittisten suhteiden ja talouden vakauteen ja luottamukseen instituutioihin.
Rahanpesu on yleistä maissa, joissa verotus ja rahanpesusäädökset ovat löyhiä, mutta pankkisalaisuuksia koskevat säännökset tiukkoja. Vaikka Suomi on statistisesti yksin maailman vähiten korruptoituneista maista, rahanpesu on ongelma Euroopassa kokonaisuutena.
Suuren riskin Euroopan maita rahanpesulle ovat Bulgaria, Monaco ja Kroatia. Euroopan ulkopuolella riskimaat sijaitsevat Väli-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.
Pankit eivät kysele varojen alkuperää vain kiusatakseen asiakkaitaan, vaan heillä on lain määräämä velvollisuus selvittää rahojen alkuperä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemiseksi. Myös me Hedman Partnersilla olemme rahapesulain soveltamisalaan kuuluva toimija, jonka tulee tuntea asiakkaansa ja kantaa kortensa kekoon rahapesun estämiseksi.
Rahanpesun estäminen ei ole vain juridinen vaatimus, vaan myös eettinen velvoite yhteiskuntarakenteiden turvaamiseksi ja rikollisuuden ehkäisemiseksi.
Rahanpesusääntelyn tiukentuessa ja valvonnan lisääntyessä on entistä tärkeämpää varmistaa, että liiketoimintasi täyttää kaikki lakisääteiset vaatimukset ja rahanpesun torjuntatoimet ovat asianmukaisesti toteutettu. Ennakoiva toiminta suojaa yritystäsi taloudellisilta riskeiltä, seuraamuksilta ja mainehaitoilta.Jos tarvitset asiantuntevaa neuvontaa rahanpesun estämiseen tai siihen liittyvään sääntelyyn, ota yhteyttä asiantuntijoihimme taikka lomakkeen kautta. Ota yhteyttä jo tänään ja varmista, että yrityksesi toimii vastuullisesti ja lainmukaisesti.