Ex aequo et bono on latinankielinen ilmaus, joka tarkoittaa ”oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden mukaan”. Välimiesmenettelyssä se viittaa ratkaisuperiaatteeseen, jossa välimies tai välimiesoikeus ratkaisee riidan kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden perusteella tiukan lain soveltamisen sijaan. Periaatteen soveltaminen edellyttää aina osapuolten nimenomaista suostumusta, eikä se ole automaattinen lähtökohta kansainvälisessä tai kotimaisessa välimiesmenettelyssä.
Jos ex aequo et bono -periaatetta sovelletaan ilman osapuolten selkeää ja kirjallista suostumusta, koko välimiesmenettelyn oikeudellinen perusta voi murentua. Kansainvälisessä välimiesmenettelyssä täytäntöönpano tapahtuu usein New Yorkin yleissopimuksen nojalla, joka edellyttää menettelyltä tiettyä muodollista täsmällisyyttä. Ratkaisu, joka nojaa epämääräiseen kohtuusharkintaan ilman asianmukaista valtuutusta, voidaan hylätä täytäntöönpanovaiheessa. Osapuolten on syytä varmistaa ennen menettelyn aloittamista, että periaatteen soveltamiselle on selkeä sopimusperusta.
Ex aequo et bono -lauseke, joka on muotoiltu epätarkasti kaupalliseen sopimukseen, voi antaa välimiehelle laajemman harkintavallan kuin kumpikaan osapuoli alun perin tarkoitti. Tämä tarkoittaa käytännössä, että sovellettava oikeus voi jäädä epäselväksi ja lopputulos voi olla vaikeasti ennakoitavissa. Erityisesti kansainvälisissä sopimuksissa, joissa osapuolet tulevat eri oikeusjärjestelmistä, lausekkeen tulkinta voi poiketa merkittävästi osapuolten alkuperäisistä odotuksista. Sopimusta laadittaessa on perusteltua hyödyntää juridista asiantuntemusta lausekkeen muotoilussa.
Ex aequo et bono tarkoittaa ratkaisuperiaatetta, jossa välimies arvioi riidan oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden näkökulmasta eikä ensisijaisesti voimassa olevan lain kirjaimen mukaan. Periaate antaa välimiehelle harkintavaltaa punnita osapuolten tilannetta laajemmin kuin pelkkä laintulkinta sallisi.
Käytännössä periaate tarkoittaa, että välimies voi ottaa huomioon esimerkiksi osapuolten välisen tasapainon, kaupallisen tarkoituksenmukaisuuden tai muut olosuhteet, jotka puhtaasti lainopillisessa tarkastelussa saattaisivat jäädä sivuun. Tämä tekee menettelystä joustavamman, mutta samalla vähemmän ennustettavan.
Periaatteen latinankielinen muoto on vakiintunut kansainväliseen välimiesmenettelyyn, ja se mainitaan useissa kansainvälisissä välimiesmenettelysäännöissä, kuten ICC:n ja UNCITRAL:n säännöissä. Suomen välimiesmenettelylaki tunnistaa periaatteen mahdollisuutena, mutta asettaa sen soveltamiselle selkeät edellytykset.
Tavanomaisessa välimiesmenettelyssä välimies soveltaa osapuolten valitsemaa tai muutoin määräytyvää oikeusjärjestelmää. Ex aequo et bono -menettelyssä välimies sen sijaan arvioi riidan kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden perusteella, jolloin lain kirjain väistyy laajemman harkinnan tieltä. Ero on ratkaiseva sekä menettelyn ennustettavuuden että lopputuloksen kannalta.
Tavanomaisessa välimiesmenettelyssä osapuolet voivat etukäteen arvioida oikeudellista asemaansa sovellettavan lain perusteella. Asianajajat, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö antavat viitteitä siitä, miten riita todennäköisesti ratkaistaan. Ex aequo et bono -menettelyssä tällainen ennakointi on huomattavasti vaikeampaa, koska välimies punnitsee tilanteen kokonaisvaltaisesti ilman tiukkaa lainopillista kehystä.
Toinen keskeinen ero liittyy muutoksenhakumahdollisuuksiin. Koska ex aequo et bono -ratkaisua ei perusteta lain kirjaimeen, sen oikeudellinen moittiminen jälkikäteen on usein hankalampaa kuin sellaisen ratkaisun, jossa välimies on soveltanut tunnistettavaa oikeusnormistoa virheellisesti.
Ex aequo et bono -periaatetta voidaan soveltaa välimiesmenettelyssä vain, jos osapuolet ovat nimenomaisesti valtuuttaneet välimiesoikeuden ratkaisemaan riidan tällä perusteella. Valtuutus on annettava kirjallisesti joko välityssopimuksessa tai erillisessä sopimuksessa menettelyn aikana. Pelkkä viittaus ”kohtuuteen” ei yleensä riitä.
Suomen välimiesmenettelylaki edellyttää nimenomaista sopimusta periaatteen soveltamisesta. Kansainvälisissä välimiesmenettelysäännöissä, kuten UNCITRAL:n mallilain 28 artiklassa, asia on kirjattu samalla tavoin: välimiesoikeus ratkaisee riidan ex aequo et bono -periaatteella ainoastaan, jos osapuolet ovat siihen nimenomaisesti valtuuttaneet.
Käytännössä periaatetta sovelletaan useammin kansainvälisissä kuin kotimaisissa riidoissa, ja se sopii parhaiten tilanteisiin, joissa osapuolilla on pitkäaikainen liikesuhde tai joissa kaupallinen kohtuullisuus on keskeisempi tekijä kuin lain tekninen tulkinta. Periaatetta käytetään myös tilanteissa, joissa sovellettavan lain valinta on muutoin epäselvä tai riidanalainen.
Ex aequo et bono -lauseke tuo sopimukseen merkittävän ennakoimattomuuden riskin. Koska välimies ei ole sidottu lain kirjaimeen, lopputulos on vaikeammin arvioitavissa etukäteen. Lisäksi lauseke voi vaikuttaa välimiestuomion täytäntöönpanokelpoisuuteen erityisesti valtioissa, joissa kansainvälinen oikeusapu on ehdollinen tunnistettavan oikeusnormin soveltamiselle.
Keskeisiä riskejä, joita lausekkeeseen tyypillisesti liittyy:
Oikeudellinen arviointi riippuu aina sopimuskokonaisuudesta, osapuolten toimintaympäristöstä ja siitä, minkä valtion lainsäädäntöä sopimukseen muutoin sovelletaan. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus on syytä selvittää ennen lausekkeen sisällyttämistä sopimukseen.
Ex aequo et bono -lauseke soveltuu kaupalliseen sopimukseen vain tietyissä tilanteissa. Se voi olla perusteltu valinta silloin, kun osapuolet arvostavat joustavuutta lain kirjaimen sijaan, toimivat pitkäaikaisessa liikesuhteessa tai kun riidan ratkaiseminen kohtuusperiaatteella palvelee molempien etuja paremmin kuin tiukka laintulkinta.
Useimmissa kaupallisissa sopimuksissa ennakoitavuus on kuitenkin ensisijainen tavoite. Liiketoiminnassa sopimukset laaditaan juuri siksi, että osapuolet tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa selkeästi. Ex aequo et bono -periaate voi horjuttaa tätä varmuutta ja tehdä riitatilanteesta vaikeammin hallittavan.
Erityistä harkintaa edellyttävät tilanteet, joissa:
Meillä Hedman Partnersissa on kokemusta kansainvälisten välityssopimusten ja niihin liittyvien erityislausekkeiden arvioinnista. Juridinen neuvonta sopimusta laadittaessa auttaa tunnistamaan, milloin ex aequo et bono -periaate tuo lisäarvoa ja milloin se pikemminkin lisää riskiä. Ensimmäinen yhteydenotto toimistoomme on maksuton.