Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä ja antaa sen tekijälle yksinoikeuden päättää teoksensa käytöstä. Suomessa tekijänoikeuden kesto on laissa määritelty, ja oikeuden ymmärtäminen on tärkeää niin oikeudenhaltijoille kuin käyttäjillekin.
Tekijänoikeus syntyy yleensä luomishetkellä teoksille, jotka ylittävät niin sanotun teoskynnyksen. Tämä kynnys ylittyy, kun teos on tekijän henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos.Tekijänoikeus suojaa työn ilmenemistapaa, toisin sanoen sisältöä, eikä itse ideaa tai aihetta. Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä, eikä oikeutta tarvitse erikseen rekisteröidä.
Tekijänoikeus antaa luovan työn tekijälle yksinoikeuden teoksensa käyttöön ja hyödyntämiseen. Tämä suoja kattaa niin kirjalliset kuin taiteelliset teokset.
Tekijänoikeuden tarkoituksena on suojata tekijän oikeudet ja varmistaa, että hän saa oikeudenmukaisen korvauksen teoksensa käytöstä. Se myös edistää luovuuden ja kulttuurin kehitystä kannustamalla luomaan uusia teoksia. Lisäksi se vaikuttaa suhteeseen yhteiskunnan ja tekijöiden välillä, sillä tekijänoikeus antaa tekijälle yksinoikeuden hyötyä taloudellisesti teoksen oikeuksista, sallien samalla teosten käytön esimerkiksi opetuksessa. Näin tekijänoikeus hyödyttää sekä tekijää, että kulttuurin kehittymistä.
Suomessa tekijänoikeus on voimassa tietyn ajan, joka määritellään tekijän elinajan ja tiettyjen teostyyppien kohdalla tarkempien säännösten perusteella. Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Yhteisteosten eli teosten, joilla on useampi tekijä, tekijänoikeus on voimassa vielä 70 vuotta viimeisenä kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä.
Teoksen suoja-ajan alkamisessa kyseeseen voi tulla luomisen ajankohta tai julkistusajankohta. Tekijänoikeuslaissa määritellään kuinka kauan tekijänoikeus on voimassa missäkin tilanteessa.
Suomen tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta. Muualta peräisin olevien teosten kohdalla noudatetaan alkuperämaan lainsäädäntöä.
Kansainvälisesti tekijänoikeuden kesto vaihtelee, mutta Euroopan unionin jäsenmaissa, mukaan lukien Suomi, sovelletaan yleensä 70 vuoden sääntöä tekijän kuolinvuodesta. Yhdysvalloissa kesto on hieman pidempi tietyissä tapauksissa.
Eri teos tyypeille, kuten elokuvateosten ja sanoitetun sävellysteosten tekijänoikeuden kesto on määritelty erikseen lukeutuvan tekijöistä viimeisenä kuolevan kuolinvuodesta. (Tekijänoikeuslaki 43 §)
Tekijänoikeuslaki antaa tekijänoikeussuojan kirjallisille ja taiteellisille teoksille, ja suojan saavia teoksia voivat olla esimerkiksi kaunokirjallinen tai selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuotteen, tai muulla tavalla ilmennyt teos (Tekijänoikeuslaki 1 §).
Koska tekijänoikeuden kohderyhmä on laaja, otetaan laissa huomioon myös se, kuka tai ketkä teoksen ovat tehneet, mikä vaikuttaa oikeudenhaltijuuteen sekä suoja-ajan kestoon.
Kirjallisen teoksen täytyy olla tarpeeksi omaperäinen ja itsenäinen tuotos, jotta se ylittää teoskynnyksen, eli saa tekijänoikeussuojan. Kirjallisten teosten kohdalla kynnys on yleisesti matala.
Elokuvateoksen tekijänoikeus lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Kyse voi olla pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
Elokuvateokset saavan tekijänoikeussuojan kuten muutkin taiteelliset teokset. Elokuvan tekijänoikeudet kuuluvat useille eri osapuolille, kuten ohjaajalle, käsikirjoittajalle, säveltäjälle ja tuottajalle. Tekijänoikeus antaa oikeudenhaltijalle yksinoikeuden päättää elokuvan levittämisestä, esittämisestä ja kopioinnista. Koska elokuva on yhteisteos, suoja-aika on 70 vuotta viimeisen elokuvan tekijän kuolinvuodesta laskien. Lisäksi esimerkiksi elokuvassa käytetty musiikki tai käsikirjoitus saavat erillisinä osina omat suojat, joiden oikeudet voivat kuulua eri tahoille.
Valokuvien ja visuaalisten taiteiden suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisen vuodesta, teoskynnyksen ylittävien teosten suoja kestää 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Suoja-aika määritellään riippuen siitä, pidetäänkö teosta "taiteellisena" vai "ei-taiteellisena". Arviointiin vaikuttaa teoksen tekovaiheessa otettujen taiteellisten valintojen määrä.
Tekijänoikeuden kesto voi vaihdella erilaisten tekijöiden mukaan, kuten teoksen luomisajankohdan ja tekijän kuolinpäivän perusteella.
Tekijänoikeuden kesto määräytyy teoksen luomisajankohdan tai julkaisupäivän mukaan, kun kyseessä on tuntemattoman henkilön tekemä teos tai teosta ei ole jukistettu. Kun teoksen tekijä on anonyymi tai muuten tuntematon, suoja-aika alkaa teoksen julkistamisesta. Sen sijaan julkistamattoman teoksen, jonka tekijää ei tunneta, tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos luotiin.
Tekijänoikeus on voimassa yleensä tekijän eliniän ajan ja jatkuu 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä, jonka jälkeen perikunta hallinnoi oikeuksia, sillä aineettomat oikeudet periytyvät muun omaisuuden tavoin. Tekijänoikeuden taloudelliset sekä moraaliset oikeudet periytyvät. Lisäksi taloudelliset oikeudet on mahdollista testamentata.
Tekijänoikeuslain alkuperäisessä versiossa teoksen suoja-aika oli lyhyempi kuin nykyisin, ja se on ajan myötä pidentynyt. Merkittävin muutos tapahtui vuonna 1995, jolloin tekijänoikeuden suoja-aika oli 50 vuotta, mutta nykyisin 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä.
Vaikka tekijänoikeus suojaa teosta laajasti, siihen sisältyy myös rajoituksia, jotka sallivat teoksen käytön ilman lupaa tietyissä tilanteissa. Nämä poikkeukset on määritelty tekijänoikeuslaissa, esimerkiksi kopiointi yksityiseen käyttöön on sallittua, siteeraus, karikatyyrissä ja parodiassa käyttö, kopiointi vammaisten käyttöön sekä esitys julkisessa maksuttomassa tapahtumassa, jonka päätarkoitus ei ole teoksen esitys, on sallittua ilman tekijän lupaa.
Poikkeukset eivät kuitenkaan aina oikeuta käyttöä, mikäli se on tehty kaupallisessa tarkoituksessa.
Tekijänoikeus voidaan siirtää toiselle osapuolelle, kuten kustantajalle tai perillisille, sopimuksella tai testamentilla. Siirto voi olla osittainen tai kattava, riippuen sopimuksen ehdoista.
Myös esimerkiksi työsuhteessa tekijänoikeuden siirtäminen työnantajalle on tyypillistä. Tekijänoikeusneuvosto on työsuhteessa luotujen teoksen tekijänoikeuksia koskien lausunut, että tekijänoikeudet siirtyvät työnantajalle työnantajan normaalin toiminnan edellyttämässä laajuudessa. Muut oikeudet tällöin jäävät tekijälle, kuten moraaliset oikeudet, joita ei voi siirtää.
Kun tekijä kuolee, hänen tekijänoikeutensa siirtyvät perillisille. Heillä on oikeus hallinnoida ja hyödyntää teosta 70 vuotta tekijän kuolemasta. Suomessa aineettomat oikeudet periytyvät muun omaisuuden tapaan.
Hyvitystä tekijänoikeuden loukkauksesta voi hakea tuomioistuimen kautta siviilioikeudellisena vaatimuksena. Vaatimuksena on yleensä loukkauksen aiheuttama taloudellinen tappio, ja summa määräytyy usein sen mukaan millä korvauksella oikeuden käyttö olisi luvallista lisenssillä. Ennen oikeudenkäyntiä on myös mahdollista neuvotella oikeutta loukanneen tahon kanssa hyvityksestä. Apua neuvotteluun tai hyvityksen hakemiseen voi pyytää asianajajalta tai tekijänoikeusjärjestöltä.
Suomessa tekijänoikeuden loukkaukset käsitellään tekijänoikeuslain (404/1961) mukaisesti, ja loukkaukset voivat johtaa sekä siviilioikeudellisiin että rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Oikeudenhaltija voi vaatia tekijänoikeutta loukkaavalta vahingonkorvausta tai hyvitystä. Lisäksi tekijänoikeusrikkomuksesta voi saada sakkoa.
Tekijänoikeuden tarkoitus on antaa teoksen tekijälle oikeus määrätä teoksen taloudellisesta käytöstä. Tekijänoikeuden voi siirtää toiselle taholle sopimuksella, kuten muunkin omaisuuden. Tekijänoikeus ei kuitenkaan ole absoluuttinen vaan se sallii käytön tietyissä poikkeustilanteissa, kuten siteeraus tai teoksen käyttö arvostelussa.