Toimimme varsinaissuomalaisen yrittäjän neuvonantajana velkomusasiassa, jossa venäläinen yhteistyökumppani velkoi yritykseltä 70 000 USD saataviaan.
Yrittäjällä oli kylpyhuonekalusteita valmistava tehdas Suomessa. Vuosien myötä liiketoiminta oli laajentunut Viroon, jonne yritys oli siirtänyt myös osan tuotannostaan. Yrittäjä itse muutti tuotannon perässä Tallinnaan. Eräänä päivänä yrittäjä yllättyi, kun Tallinnassa kassalla ostoksia maksaessaan yrityksen luottokortti ei toiminutkaan. Kävi ilmi, että yritystä vastaan oli Suomessa vireillä oikeudenkäynti ja turvaamistoimi. Myös yhtiön varat Virossa oli takavarikoitu.
Yhtiö oli laajentanut myyntiä Venäjälle, jossa heillä oli kumppanina paikallinen jälleenmyyjä. Yrittäjä ja yhteistyökumppani ystävystyivät ja jossain vaiheessa kumppanille nousi halu perustaa oma tehdas Venäjälle. Hän pyysi yrittäjää auttamaan sen perustamisessa - maksua vastaan. Osapuolet solmivat aiesopimuksen, jossa he sopivat tehtaan perustamisen konsultoinnin hinnaksi 1 000 000 USD. Tällä summalla suomalainen yrittäjä luopui itse Venäjän markkinoista ja luovutti tehtaan perustamiseen tarvittavan tietotaidon kumppanille. Yhteistyökumppani maksoi heti etumaksuna 300 000 USD, jonka yrittäjä sai aiesopimuksen mukaan pitää, vaikka varsinaista sopimusta ei koskaan tehtäisi. Lopullista kirjallista sopimusta ei koskaan syntynyt. Yrittäjä lähetti kuitenkin Venäjälle piirustukset tehtaan tuotannon designista sekä tiimin avustamaan perustamisessa. Näiden avulla yhteistyökumppani sai tehtaansa perustettua.
Kului kolme vuotta, eikä kumppanista tai tehdasprojektista kuulunut mitään ennen yhtiön varojen jäädyttämistä Virossa ja ostosten jäämistä kassalle. Yrittäjä sai käräjäoikeudelta haasteen, jossa kumppani vaati yrittäjältä 700 000 USD. Venäläinen yhteistyökumppani vaati paitsi maksamiaan 300 000 USD myös 400 000 USD, jotka liittyivät aivan ulkopuolisen venäläisen kumppanin maksuvälitystoimeksiantoon. Kumppani oli ilmeisesti rakentanut yrittäjälle ansan: hän väitti toisen venäläisen yhtiön tekemää 400 000 USD: n suoritusta aiesopimukseen liittyväksi maksuksi ja vaati sitäkin palautettavaksi. Maksun tehneeseen yhtiöön ei saatu enää yhteyttä.
Tuomioistuin teki asiassa päätöksen asiakkaamme hyväksi. Yrityksen vanhoista dokumenteista löytyi kaivamisen jälkeen sen verran piirustuksia ja materiaalia, että tuomioistuinkin vakuuttui suomalaisen yrittäjän rehellisyydestä. Entinen yhteistyökumppani valitti asiasta hovioikeuteen, joka ei muuttanut päätöstä. Aikaa kului kolme vuotta. Jutussa kävi hyvin, sillä saimme yrityksen oikeudenkäyntikulut perittyä takavarikon vakuudesta ja mikä tärkeintä, yrittäjän elämäntyö ja yhtiön liiketoiminta säilyivät.
